Mukana mielenosoituksessa

Kun kutsu kävi palkansaajakeskusjärjestöjen #STOP-mielenosoitukseen, en ensin tiennyt mitä mieltä olisin. Hallituksen esityksestä, sitä edeltäneistä neuvotteluista työmarkkinajärjestöjen välillä ja eri liittojen reaktioista esitykseen oli kirjoitettu mediassa paljon ja väitelty somessa vielä enemmän. Joidenkin SAK:laisten liittojen ajama lakko-ajatus tuntui minusta radikaalilta, ehkäpä koska se korosti vastakkainasettelua. Yhteiseen mielenilmaukseen oli sen sijaan luontevampaa osallistua, koska se tuntui tukevan neuvottelevaa linjaa lakkoa paremmin.

Mietin silti, minkä puolesta oikeastaan olin menossa mieltäni osoittamaan. Hallituksen esittämät keinot eivät pure pahasti omalla kohdallani: en tee vuoro- tai viikonlopputöitä eikä työurani oikeuta vielä 38 päivän vuosilomiin. Sairauspäiväkarenssi napsahtaisi kohdalleni silloin tällöin.

Keinoissa pahiten särähtikin niiden epäoikeudenmukaisuus: miksi otetaan sairailta ja pienipalkkaisilta? Minä en halua, että osoitamme entistä vähemmän konkreettista arvostusta matalapalkka-aloilla tärkeää työtä tekeviä kohtaan, joista vieläpä suuri osa on muutenkin työelämässä huonommassa asemassa olevia naisia. Jos leikkauksia on tehtävä, pitää olla tapa toteuttaa ne tasa-arvoisemmin. Perimmäinen syyni osallistua olikin osoittaa solidaarisuutta. Ammattiyhdistysliikkeen perusajatus on yhdessä puolustaa niiden oikeuksia, jotka eivät siihen itse ja yksin pysty.

YHL kokosi mielenosoitusväkensä ensin Ateneumin eteen ja sieltä siirryimme joukolla Rautatientorille. Olimme liikkeellä sovinnollisin mielin. Tarkoitus oli ilmaista hallitukselle, että asioista on päätettävä sopimalla.

Teki hyvää nähdä, että ihmiset ovat edelleen valmiita osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun konkreettisesti, ja että ammattiyhdistysliikkeen ajamia asioita pidetään puolustamisen arvoisina. Mielenosoitus antoi enemmän voimaa ja legitimiteettiä keskusjärjestöjen vaikuttamistyöhön. Paikalle saapui 30 000 ihmistä ilmaisemaan, kuinka tärkeistä asioista on kyse. Näin valtavalla kansalaisten mielenilmaisulla tulee olla painoarvoa päätöksentekijöiden vaakakupeissa. Toivon, että mielenosoitus on korostanut kaikille osapuolille neuvottelemisen ja sopimisen merkitystä. Tarve työelämän pelisääntöjen uudistamiseen on suuri. Toimivia ratkaisuita on helpompi saada aikaan yhdessä.

Tiina Kotti

Kirjoittaja työskentelee Aalto-yliopistossa opintohallinnossa ja toimii paikallisyhdistyksensä hallituksessa ja luottamusmiehenä. Lisäksi hän on mukana Pardian PlusMiinus 30-toimintaryhmässä ja tanssii vapaa-ajallaan salsaa. Parasta ay-toiminnassa on hänestä tutustuminen uusiin asioihin ja ihmisiin.