Missä olet yliopisto?

Johtaminen tulisi olla työn mahdollistamista, työrauhan takaamista ja resurssien jakamista. Johtaminen tulisi olla kanssakäymistä, hyvässä ja pahassa. Millainen johtaja on yliopisto? Parhaimmillaan se on opetuksen ja tutkimuksen mahdollistaja, antaa työrauhan ja antaa käyttöön työvälineet ja työtilat. Huonoimmillaan se on keskeytyksiä aiheuttava ja raportteja vaativa motivaation syöjä.

Yliopistot joutuvat tekemään valintoja ja valinnoilla on aina seuraukset. Viisasta johtamista onkin tietää missä on, minne haluaa mennä ja miten sinne pääsee. Nykyisiä muotisanoja käyttäen yliopistot profiloituvat, poisoppivat ja tekevät rakenteellisia uudistuksia.

Me muun henkilöstön edustajat olemme työmme puolesta tekemässä näitä muutoksia ja muutokset koskevat aina myös meitä. Muutostenkin keskellä meidän tehtävänä on pitää yliopiston arki mahdollisimman sujuvana. Sujuva arki muutosten keskellä vaatii sen, että meidän tulee katsoa samaan aikaan sekä lähelle että kauas. Yhteisö odottaa meiltä tiettyä pysyvyyttä ja rauhallisuutta muutosten keskellä. Me odotamme, että myös meidän näkemyksiämme kuunnellaan.

Ay-liike ei ole monoliitti

Ammattijärjestöjen perustehtävä on puolustaa jäsentensä etuja. Meidän tehtävämme on myös parantaa työelämää ja olla aktiivisesti mukana muutoksessa. Olemme työelämässä heikoimpien puolella ja siksi meitä vastaan hyökätään. Väitteet ja argumentit meitä vastaan ovat olleet samoja jo vuosikymmeniä. Ammattiyhdistysliike ei ole jäykkä monoliitti. Ammattiyhdistysliike ja siellä toimivat pystyvät muuttamaan kantaansa, kun siihen on perusteet. Jos faktat muuttuvat, niin on viisasta pystyä muuttamaan mielipidettään. Meidän kanssa voi ja tulee neuvotella. Neuvottelulla päästään aina parempaan tulokseen kuin sanelemalla.

Vuosi sitten puhuttiin ns. pakkolaeista ja niiden vaikutuksista. Saimme neuvotteluteitse kuitenkin aikaan kilpailukykysopimuksen joka ei ollut täydellinen, mutta toivottavasti riittää edes hetkeksi. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys ennen kuin asiantuntijat kertovat, miten sopimus oli vain hyvä alku, mutta ei vielä riittävä. Tarvitaan enemmän myönnytyksiä.

Mikä sitten on riittävää? Meille riittää, että työstä saa palkan, jolla pystyy tulemaan toimeen ja – mikäli mahdollista – myös varautumaan tulevaisuuden haasteisiin. Meihin kannattaa myös satsata, sillä väsynyt, uupunut ja henkisesti nujerrettu työntekijä ei ole tehokas ja luova työntekijä. Jotta pystyy tekemään työtä, pitää olla mahdollisuus lomaan ja vapaa-aikaan. Työajan kaavamainen pidentäminen ei automaattisesti tuo tehokkuutta tai paranna kilpailukykyä.

Valitettavasti tässä talouspolitiikan kyllästämässä ilmapiirissä ainoa mittari tuntuu olevan raha. Elämässä ja työelämässä pitäisi olla myös laadullisia mittareita. Raha tekee onnelliseksi, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Sillä ei voi korvata menetettyä terveyttä tai hajonnutta perhettä.  Myöskään työelämän jatkuvalla halpuuttamisella tai heikentämisellä ei saada parannettua laatua eikä kilpailukykyä. Ei edes teoriassa.

Kerettiläisiä ajatuksia?

Takaisin yliopistoon. Yliopisto on täynnä elämää ja työelämää. Me muun henkilökunnan edustajat olemme ylpeitä siitä, että meidän tekemän työn avulla tutkija voi tehdä tutkimusta melkein koska tahansa ja melkein mistä tahansa. Olemme ylpeitä, kun opettaja voi keskittyä opettamaan ja opiskelija opiskeluun. Ei ole kenenkään etu, että opettaja tai tutkijan aika kuluu erilaisten järjestelmien kanssa tappeluun tai sääntöviidakossa seikkailuun. Se on meidän työtä ja olemme siitä ylpeitä (jotkut meistä jopa pitävät siitä).

Lopuksi ajatuksia, jotka voivat olla joidenkin mielestä todella kerettiläisiä:

• Ammattiyhdistysliike haluaa parantaa työelämää ja neuvotella
• Työntekijä haluaa tehdä työnsä hyvin ja hänen tulisi saada siitä kohtuullinen palkka.
• Jokainen tarvitsee lepoa ja lomaa.
• Halvalla ei saa hyvää.
• Ilmainen voi tulla yllättävän kalliiksi.
• Säästöt eivät saa olla itseisarvo.
• Kiireessä tehdään kalliita virheitä.
• Meillä ei ole varaa kiireeseen.

Leena Heino
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston henkilökuntayhdistys TayHYn puheenjohtaja ja yliopiston hallituksen jäsen.