Miksi yliopistoihin on annettu lakkovaroituksia?

Yliopistolaisen palkka laskee, jos emme saa neuvoteltua yleisen tason mukaisia palkankorotuksia. Yliopistolaisten reaaliansiot laskevat, jos palkkataso jää paljon alle nyt yleiseksi linjaksi muodostuneiden prosenttien. Pitkällä tähtäimellä palkat laskevat, jos nyt ei taistella palkankorotuksista. Edelliset palkankorotukset tulivat vuonna 2016, muistaako kukaan noin 16 euron korotusta. Hinnat nousevat nyt, kun noususuhdanne on alkanut.

Mitä eroa on sillä, tuleeko palkankorotusta kaksi euroa vai neljä euroa? Palkalla on tultava toimeen, vaativat henkilöstöjärjestöt. Meidän palkkatasomme ei saa jäädä pysyvästi jälkeen muusta yhteiskunnasta. Valtion toimia sivistyksen supistamiseksi ei voi siirtää meidän kuukausipalkkoihimme. Meidän työllämme on hinta ja sen polkeminen ei ole järkevää kenellekään. Halvalla saa halpaa. Meihin investoimalla saa hyvää; vaikka sitten ehkä hieman vähemmän, mikäli rahoitusta leikataan edelleen pois.

Yliopistojen työntekijät ovat osallistuneet talkoisiin monena edellisenä vuonna. On pidennetty työaikaa ilman vastiketta, on tehty miinusmerkkinen sopimus edellisellä kierroksella eli ei tullut palkankorotuksia lainkaan. Nyt tälle on pantava stoppi ja vaadittava se mikä kuuluu kaikille työntekijöille tässä maassa. Yliopistolainen on palkkansa ansainnut siinä missä muutkin työntekijät tässä maassa.

Erittäin tärkeää on huolehtia myös yliopistojen palkkojen kilpailukyvystä. Eivät vain huippututkijat hakeudu muualle, myös asiantuntijat ja ammattiosaajat ovat tehneet johtopäätöksiä tulevasta palkkakehityksestä ja hakeutuneet paremmille palkoille. Yliopistossa työskentely vaatii myös varmasti tietynlaista hengenpaloa, mutta kiitoksella ei elä. Vuokrat ja asuntolainat on maksettava. Emme saa halventaa työn arvoa.

Neuvottelupöydässä on ollut muitakin asioita. Eri henkilöstöryhmillä on pieniä ja suuria tavoitteita, joita ajetaan pääsopijajärjestöjen yhteistyössä. Tärkeää on, että kaikki yliopistolaiset ovat tavoitteiden takana. Me olemme yliopisto 2.0 – Yliopisto tarvitsee tekijänsä!

Satu Henttonen
Kirjoittaja on Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL:n puheenjohtaja.