Joulun kaihoa kokemassa

Miten ihmeessä meistä pitkin vuotta aivan järkevästi ajattelevista ja toimivista ihmisistä tulee joulusta puhuttaessa todellisuutta pakenevia haikailijoita? Uskomme Joulumaahan. Jopa viikkojen ajan viritämme toimintaamme ja sitä kautta mieltämme päästäksemme tunnelmaan, jonka me ajattelemme, tai meidät on saatu ajattelemaan, olevan juuri oikealla tavalla joulua.

Joulumaahan pyrkivälle joulukorttien valinta on helppoa. Valikoima on suuri. Tontut ja metsänväki ovat vuodesta toiseen piilosilla lumisen kuusen alla. Tontut syövät yhä vaan puulusikalla riisipuuroa. Kirkkoon ajelemme reellä ja katselemme matkalla käpyjään ja tykkylumea kantavia kuusia.

Odotamme kiihkeästi valkeaa joulua, koska lumi kuuluu oikeaan jouluun. Lehtien, radion ja television säätiedotukset alkavat jo hyvissä ajoin ennustaa joulun säätä siitä näkökulmasta, että onko lunta, sillä meteorologitkin otaksuvat, syystä kai, että kaikki ihmiset janoavat jouluksi lunta. Näkyvissä oleva joululumi on hyvä uutinen. Siitä voi jo yli viikkoa aikaisemmin tykätä Facebookissakin, kun Yleisradio hehkuttaa: ”Suureen osaan Suomea ollaan saamassa valkea joulu! Iso peukku kauniille joululle.”

Joulun ihmemaata todellisemmassa maailmassa hyvä sääuutinen voisi olla, että jouluna ei myrskyä: mökeillä joulua viettävät eivät jää katkenneiden puiden vuoksi jouluksi tielle tai sähkökatkoksen vuoksi ilman kinkkua eikä laivajoulun buffetti jää kokonaan syömättä.

Kaiho lumisesta joulusta ei selittyne pelkästään esteettisistä lähtökohdista. Sillä voi olla aikojen saatossa unohtunut käytännön syykin. Ennen vanhaan joulun säästä ennustettiin tulevaa satoa ja karjan menestymistä. Yleinen uskomus eri puolilla Suomea oli, että mitä enemmän jouluna oli lunta, sitä parempi tuli heinä-, vilja- ja marjavuodesta.

Haluamme kuunnella oikeita joululauluja. Joka vuosi jokainen suomalainen artisti, kestosuosikki tai tähdenlento, levyttää joululaulun. Joka vuosi joukossa on ihan uusia sävellyksiä ja sanoituksia. Mutta  toivomme eniten Jouluradiosta ja YLE:n toivekonserteista lauluja En etsi valtaa loistoa, Maa on niin kaunis ja Varpunen jouluaamuna. Näitä haluamme lisäksi laulaa kirkkojen kauneimmissa joululauluissa. Ja ostamme vielä joululevyn, jolla Matti Salminen laulaa ne.

Joululaulujen suhteen muutos on jo näkyvissä. Keski-ikää nuoremmat sukeltavat tunnelmaan aivan toisenlaisilla valinnoilla. Viime vuonna Spotifyn listan kolmen kärki oli Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You, Wham!:n Last Christmas ja Justin Bieberin Mistletoe.

Taianomainen avain Oikeaan Aitoon Jouluun on edelleen ruoka. Hämmästyttävää on, kuinka hyvin me olemme iskostaneet jouluruokakäsitteen seuraavillekin polville. ”Mitä, eikö ole porkkanalaatikkoa”, tytär kysyy. Pöydässä on oltava vähintään kolmea sorttia laatikoita, sinappihunnutettu kinkku, rosolli ja joululimppu, riisipuuro rusinasoppa höysteenä, luumutäytteiset tortut ja taatelikakku.

Notkuva joulupöytä ei ole kaikkien ulottuvilla, mutta ajatus jouluna herkuttelusta elää omalla tavallaan. Padasjoelta on säilynyt huudahdus: ”Joulu mikä joulu, molemmat silakat pöytään”.

Toiveittemme joulumaa on yhä rauhanmaa. Rauha on joulun sanastossa korkealla sijalla. Kuuntelemme joulurauhanjulistuksen, toivotamme toisillemme rauhallista joulua. Kun kadun kiireisiltä kulkijalta kysytään, mitä odotat joululta, vastaus on useimmiten: lepoa ja rauhaa. Suljemme maailman sen ainoan oikean joulumme ulkopuolelle. Eihän ole kovin monta joulua siitä, kun uutisia ei tullut moneen päivään.

Meidän ei tarvinne erikseen painottaa, että ”mä sydämeeni joulun teen”. Joulu, jonka uskomme olevan se oikea, on sydämiemme haave ja kaiho. Jokaisella suomalaisella unelma joulusta on vähän omanlaisensa, mutta sen kieli on yhteinen, ymmärrämme toistemme joulun kieltä. Emme me niin hirveästi välitä, vaikka tiedämme joulun olevan vain toivetta. Petkutamme itseämme iloisesti.

Elämäni joulujen ketjussa tapahtui järisyttävä käännekohta murrosiän kynnyksellä: Joulu ei tuntunut joululta. Tunsin äärimmäistä tyhjyyttä, kun en päässyt joulumaahan. Äitini lohdutti: Kyllä ovi vielä avautuu, sinun pitää vain tämän jälkeen uskoa siihen sokeasti. Ja se tuli. Joulutekemisen rutiinit ja mantra sielun rauhasta on tepsinyt. En edes tunne itsepetosta, enää.

Ihan vanhaan malliin haluan sanoa:

Rauhallista joulua!

Terttu Nurro
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on työskennellyt aikaisemmin myös yliopistossa.