Häirintä ja valta-aseman väärinkäyttö
Viime syksyn #metoo-kampanja nosti valokeilaan seksuaalisen häirinnän laaja-alaisuuden Yhdysvalloissa ja antoi ahdistelusta ja häirinnästä vaiennetuille vahvan äänen. Elokuvatuottaja Harvey Weinstein oli häirinnyt, kopeloinut ja painostanut seksuaalisiin akteihin nuoria naisnäyttelijöitä, jotka olivat suostuneet peliin saadakseen himottuja elokuvarooleja. Weinstein käytti valta-asemaansa väärin ja loi uhkaavan ja pelottavan työilmapiirin. Elokuva-alan pinnan alla oli möyrinyt jo pitkään ja #metoo-kampanja antoi tälle raivokkaan vastineen. Mainingit ovat läiskyneet meillekin.
Työelämätutkijana Työterveyslaitoksella olen pitkään selvitellyt seksuaalista häirintää suomalaisessa työelämässä. Usean vuoden aikana kartoitimme monitieteisen tiimin kanssa Työ ja terveys -kyselyn avulla työelämän laatua työhyvinvoinnin kannalta. Kartoituksessa oli mukana kysymys seksuaalisesta häirinnästä, joka tarkoitti sellaista ei-toivottua sanallista tai fyysistä seksuaalisväritteistä käyttäytymistä, jonka vastaaja koki vastenmielisenä. Kysymys mittasi epämiellyttäväksi koettua seksuaalista kohtelua, kyse ei ollut flirtistä tai muusta ystävällismielisestä kokemuksesta.
Häirintäkysymyksen vastauksissa ei vuosien saatossa ilmennyt isoja muutoksia. Vuonna 2012, jolloin Työterveyslaitoksen Työ ja terveys -kysely tehtiin viimeisen kerran, työssä käyvistä naisista viisi prosenttia ja miehistä kaksi prosenttia oli kokenut kuluneen vuoden aikana seksuaalista häirintää työhön liittyvissä tilanteissa. Eniten seksuaalista häirintää olivat kokeneet 25-34-vuotiaaat naiset. Miehistä eniten häirintää mainitsivat 20-24-vuotiaat työhön tulokkaat.
Eurooppalaisessa työolotutkimuksessa kysyttiin vuonna 2015 erilaisista työhön liittyvistä epäsosiaalisiksi koetuista tilanteista, kuten kiusaamisesta, syrjinnästä, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Näistä kokemuksista muodostettiin ns. sosiaalisesti epämiellyttävien kokemusten indeksi. Sen mukaan suomalaisvastaajista peräti 20 prosentilla oli näitä kokemuksia. Lukujen valossa Suomessa on täysi syy kitkeä pois seksuaalisen häirinnän ja muun epäsosiaalisen käyttäytymisen muotoja työelämästä.
Työelämässä häirinnän aiheuttaja on joku työyhteisön jäsen, työtoveri tai esimies, muu yhteistyökumppani, ja joskus myös asiakas. Tutkimusten mukaan esimiesasemassa olevan häirintä koetaan häirityn kannalta erityisen ahdistavaksi. Haitalliset vaikutukset korostuvat, mikäli häiritsijän asemaan liittyy portinvartijan rooli. Tällöin vaikutukset heijastuvat oman työyhteisön ulkopuolelle ja voivat vaikuttaa häirityn urakehitykseen kielteisesti. Suomenkaltaisessa vahvasti verkottuneessa yhteiskunnassa tämä voi ehkäistä ongelmaan tarttumista.
Yksi syy miksi #metoo-kampanja on saanut häirityksi tulleiden joukossa Yhdysvalloissa niin ärhäkkään luonteen, on elokuvamoguli Weinsteinin vahva valta-asema, joka on rönsyillyt elokuva-alan ulkopuolelle, politiikan ja kulttuurielämän alueille. Valta-asemansa turvin Weinstein on voinut vuosien ajan jatkaa epämiellyttävää käyttäytymistään ja vaientanut häirintää kokeneiden suut.
Onkin pohdittu, tulisiko häirinnän sanktioiden olla korkeampia niissä tapauksissa, joissa häiritsijä on käyttänyt tietoisesti hierarkkista valta-asemaansa väärin.
Meilläkin tulisi ottaa mallia #metoo-kampanjan rohkeasta esiintulosta ja napata sen parhaita ideoita. Uusia käytäntöjä tulisi kehittää ja luoda seksuaalisen häirinnän suhteen nolla-toleranssia samoin kuin selventää lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia. Tavoitteena tulisi olla pelottelusta ja seksuaalisesta häirinnästä vapaa työelämä!
Kaisa Kauppinen
Kirjoittaja on dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on myös ollut tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksella sekä sen jälkeen tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa.