Yhteisöllisiä tiloja kampuksella

Yliopistosta puhutaan usein yhteisönä. Liittommekin korostaa, että yliopisto tarvitsee tekijänsä, me kaikki yhdessä olemme yliopisto. Nämä iskulauseet korostavat erityisesti työntekijöiden tasavertaista asemaa. Paljon on kuitenkin puhuttu myös opiskelijoiden asemasta – ovatko he asiakkaita vai yhteisön jäseniä? Ja miten yliopistojen tilat vaikuttavat yhteisöllisyyden kokemukseen?

Opiskeluvuosinani reilun kymmenen vuotta sitten en mieltänyt itseäni asiakkaaksi. Mutta en myöskään juuri kokenut yhteisöllisyyttä yliopiston henkilökunnan kanssa, vaikka olin sentään aktiivisena ainejärjestöläisenä heidän kanssaan tekemisessä varmasti enemmän kuin keskiverto-opiskelija.

Tein jopa harjoittelun laitoksellani. Siellä kokemustani työyhteisöstä kuvaa parhaiten se, kun osastosihteeri kertoi minulle parin työpäivän jälkeen, että käyttöön olisi syytä tuoda oma muki. Vaikea sanoa kuka oli huomannut minun käyttävän mukiaan, koska taukotilassa ei juuri henkilökuntaa näkynyt. Silloin istuttiin omissa työhuoneissa.

Paljon on muuttunut yliopistoissa ja erityisesti tilankäytössä sen jälkeen. Yhden hengen työhuoneet ovat vaihtuneet monitoimitiloiksi. Fatboyt ovat tulleet luentosaleihin. Ja nyt luovan luokan kahvilatoimisto saapuu meidänkin korkeakouluumme work café -tilojen muodossa, joita voivat käyttää opiskelijat siinä missä henkilökuntakin.

Minua viehättää ajatus tilasta, jossa työtä voi tehdä teekupin kanssa ja siinä lomassa vaihtaa pari sanaa työkaverin kanssa. Mahdollisuuksia keskustella työasioista kuitenkin rajoittaa, jos viereisessä pöydässä istuu opiskelija. Ja toisaalta, miten rajata opiskelijapalvelu vastaanottoaikoihin, jos työrupeaman jälkeen istuu kupposelle kysymyksiä pursuavan uuden opiskelijan kanssa. Näiden tilanteiden keskellä navigoimme ensi syksynä ja pyrimme löytämään uudet toimintatavat.

Toivon, että opimme käyttämään uusia tilojamme toimivasti niin, että saamme iloa ja hyötyä arkisista kohtaamisista. Toivon myös, että tilaratkaisut tukevat opiskelijoiden aktiivista roolia kampuksella. Ennen kaikkea toivon, että yhteisöllisyyden muodot ovat meille voimavara eivätkä stressin aihe. Jos minun pitäisi tehdä huoneentaulu uusiin tiloihimme, se kuuluisi: Ota muut huomioon! Ei mikään huono iskulause elämään ylipäätään.

Tiina Kotti
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston henkilöstöyhdistys AaltoHY:n puheenjohtaja. Hän kirjoittaa myös kolumnia Universitas-lehteen.