Lintukodon mätämunat

Suomeen saapui viime vuoden aikana 30 000 pakolaista, eikä Suomi ole enää entisensä. Osassa suomalaisia pakolaiset ovat synnyttäneet voimakasta pelkoa ja vihaa. Suhtautumisessa joihinkin asioihin on tapahtunut ällistyttäviä kuperkeikkoja.

Pakolaisten tultua osa miehistä, jotka eivät aiemmin ehkä aina kohdelleet naisiaan kovin lempeästi, on muuttunut naisia suojeleviksi sotureiksi, ainakin omasta mielestään. Naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja raiskaukset ovat heistä täysin tuomittavia kun pakolaiset niihin syyllistyvät. Ept, eli ennen pakolaisten tuloa, he saattoivat antaa ymmärtää, että uhrin omalla olemuksella ja käytöksellä oli osaa siinä, että kävi niin kuin kävi. Tai kuten netissä yksi urho asian ilmaisi: Eihän nyt vaatteen läpi tapahtuva tissien puristelu ole seksuaalista häirintää!

Tämän vuoden alussa näkemäni iltapäivälehden otsikon mukaan jopa joku poliisipomo lausui, että Suomessa ei ennen puistoissa naisia ahdisteltu. Hah! Nuorena blondina maalta kaupunkiin muutettuani opin nopeasti, että puistoissa ei juurikaan voinut penkille istahtaa. Vaikka kuinka olin tarkistanut, että ketään ei näy missään, niin yleensä viidessä minuutissa paikalle ilmestyi pari-kolme kaljaveikkoa, jotka alkoivat ehdotella lähempää kanssakäymistä ja myös yrittivät toteuttaa sitä kielloistani piittaamatta. Jouduin poistumaan paikalta.

Myöhemmin kun en ollut enää niin nuori, enkä blondi, ja elämä oli tuonut mukanaan lisää painoa, istahdin kerran Tampereen ainoan kävelykadun penkille jalkojani lepuuttamaan. Niitä kivisti aika lailla. Ja jumalavita, viidessä minuutissa siinä oli yksi pussikaljajannu kyselemässä voisiko hän nuolla tissejäni. Ja jyrkästä kiellostani huolimatta hän alkoi tunkea sen verran iholle, että minun oli onnuttava kivistävine jalkoineni pois paikalta.

Ja vaikka olen nykyisin vielä vähemmän nuori ja blondi, ei siitä ole kuin pari vuotta kun koirankusetuslenkillä taas olisi tahdottu tehdä lähempää tuttavuutta tissieni kanssa. Kaljakassia sekin sankari mukanaan roikotti. Poistuin koirani kanssa paikalta.

Oman kokemukseni mukaan seksuaalista häirintää on siis esiintynyt Suomen puistoissa myös ept, ja omalla kohdallani vain suomalaisten toimesta.

Poliisimies selitti myöhemmin mitä hän oikeastaan olikaan tarkoittanut. Niin aina, mutta kyllä alkuperäinen otsikko kuvasti hyvin sitä ajatusvääristymää, jonka vallassa osa meistä nyt on. Kaikki paha on pakolaisissa. Kun heistä vain päästäisiin eroon, niin meillä olisi taas hyvä olla täällä lintukodossamme.

Koska ei näytä realistiselta, etteikö melkoinen osa tuosta 30 000 kuitenkin Suomeen jäisi, olisi hyvä jos yrittäisimme hankkia tietoa tänne tulleista ihmisistä. Seksuaalirikollisuus on tuomittavaa kenen tahansa tekemänä, mutta taustojen tietäminen voisi auttaa esimerkiksi turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleviä käsittelemään asiaa heidän kanssaan. Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön julkaisema Alusta! on yhteiskuntaa ja kulttuuria ruotiva tutkimuksellinen verkkolehti, jossa on ilmestynyt asiaa käsittelevä artikkeli.

Turvapaikkapäätöksen odottaminen toimettomana on turhauttavaa, ja voi johtaa häiritsevään käyttäytymiseen. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön organisoiman Let’s Work Together -ryhmän tarkoituksena on osallistaa koulutuksen keinoin Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita tarjoamalla heille mielekästä matalan kynnyksen toimintaa yhdessä suomalaisten kanssa.

Turvapaikan saaneet tarvitsevat koulutusta löytääkseen paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Jotta koulutus onnistuisi, opettajilta vaaditaan uudenlaista osaamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin myöntänyt Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikölle rahoitusta Monikulttuurisuus opetustyössä -erikoistumiskoulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen taustalla on Tampereen, Turun, Jyväskylän, Itä-Suomen ja Lapin yliopistojen muodostama konsortio, joka on tehnyt sopimuksen koulutuksen järjestämisestä. Koulutuksessa osallistujat oppivat kehittämään valmiuksiaan toimia kielellisesti, kulttuurisesti ja etnisesti moninaisissa opetustilanteissa.

Maarit Laskujärvi
tietoasiantuntija
Tampereen yliopiston kirjasto