Yliopistojen lisäpääomitus ei takaa uusia Nobeleita

Vähenevä perusrahoitus on laittanut yliopistot säästämään henkilöstökuluista. Irtisanomiset ovat kohdistuneet lähes kokonaan tukihenkilöstöön. Lisäksi on tehty suuria organisaatiomuutoksia, joissa tukihenkilöstöä on siirretty hallinnon alaisuuteen pois tulosyksikköjen palveluksesta. Nämä ovat aiheuttaneet sen, että tulosyksikköjen tukitehtävät ovat siirtyneet opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtäviksi. Edellä mainituista asioista olivat myös professorit huolissaan Helsingin Sanomien verkkouutisoinnissa 4.10.2016.

Oulun yliopisto ”ylpeilee”, että sillä on Suomen yliopistoista vähiten tukihenkilöstöä verrattuna opetus- ja tutkimushenkilöstöön. Kalliiksihan se käy, kun professori tekee sihteerin työt. Opetus- ja tutkimustyöt eivät etene vähenevillä tukihenkilöstöresursseilla, vaan viivästyvät, jolloin yliopiston tuloskin laskee. Tätä yksinkertaista tulokseen vaikuttavaa asiaa yliopiston hallinto ei edes halua ymmärtää, vaan vähentää surutta tukihenkilöstöä tulosyksiköistä.

Yliopistojen lisäpääomitus nostaa entisestään yliopistojen vakavaraisuutta eli omavaraisuusastetta, joka on jo nyt hyvin korkea. Yleensä yliopistojen omavaraisuusaste on 80-90 prosentin luokkaa, mutta suurempiakin löytyy. Tässähän voisi kysyä, onko yliopistojen massiivisilla yt-neuvotteluilla ollut edes sellaisia taloudellisia perusteita, joilla niitä on perusteltu.

Lisäpääomitus lisää siis yliopistojen sijoitussalkun kokoa, mutta miten se auttaa yliopistoja päivittäisessä toiminnassa? Yleensä vain pääomituksen sijoitustuottoja on voinut käyttää yliopiston strategian mukaisille paino- ja kehittämisaloille, eli ei siis missään nimessä esimerkiksi perustutkimuksen tai vastaavan muun perustoiminnan tukemiseen.

Nyt olisi nimenomaan saatava perustutkimus kuntoon, sillä muuten on turha odottaa uusia Nobeleita. Yliopistoissa ei ole taikureita, eikä silmänkääntötempuilla tule Nobel- tasoista tutkimusta. Laadukkaan perustutkimuksen teko vaatii tilat ja laitteet sekä riittävän henkilöstön sitä tekemään. Siksi olisi tärkeää, myös taata perustutkimukseen riittävä rahoitus, jolloin on mahdollista saada uusia Nobeleita suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen huipputuotteena.

Raimo Tervola
Kirjoittaja on Oulun yliopiston pardialainen pääluottamusmies.