Tehostamista ilman avoimuutta

Yliopistoja koskevaa keskustelua vaivaa tempoilevuus, epäjohdonmukaisuus ja konkreettisten visioiden puute. Työntekijöille epämääräiset viitteet keskinkertaisuuteen ja hitauteen ovat lähinnä viesti siitä, että he ovat tarpeeton kuluerä suomalaiselle yhteiskunnalle. 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman mukaan yliopistojen toimintaa rationalisoidaan kustannustehokkuutta parantamalla. Toimintatavat on jätetty yliopistoille, eikä julkista keskustelua rationalisoinnin määritelmistä ole käyty. Opetusministeriön suuntaa-antavat ohjeet esiteltiin opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen paimenkirjeessä 27.10.2015, jonka mukaan rationalisointi tarkoittaa rakenteellista kehittämistä, profiloitumista ja poisvalintoja. Tehostusta tarvitaan, sillä yliopistojen uinuva tyytyväisyys ja yksikköjen keskinkertaisuus on johtanut tilanteeseen, jossa ”muut juoksevat kovempaa”. Epäselväksi kirjeessä jää keitä nämä ”muut” ovat, miten nopeasti he juoksevat ja minkälaisesta kilpailusta on kyse.

Työtä tehostettaessa työntekijöiden olisi hyödyllistä tietää kenen kanssa ja missä lajissa he kilpailevat. Yliopistoja koskevaa keskustelua vaivaa tempoilevuus, epäjohdonmukaisuus ja konkreettisten visioiden puute. Yliopistotyöntekijöille epämääräiset viitteet keskinkertaisuuteen ja hitauteen ovat lähinnä viesti siitä, että he ovat tarpeeton kuluerä suomalaiselle yhteiskunnalle. 

Teen tällä kirjoituksella yhden tulkinnan strategioista ja niiden avoimuudesta. Fokusoin kirjoitukseni Turun yliopiston uuteen yrittäjyyteen kannustavaan strategiaan vuosille 2016–2020. Osallistun kirjoituksella Syksy Räsäsen Imagessa 4.1.2016 aloittamaan keskusteluun, jossa hän peräsi strategioiden laatimiseen avointa keskustelua. Nyt strategiat näyttävät siltä, että yliopiston johto mieltää olevansa ”hallituksen suitsissa olevan yrityksen johtoporras” pikemmin kuin yliopistoyhteisön luottamusta nauttiva elin. Valitettavasti itselleni on muodostunut vastaava käsitys Turun yliopiston tavasta suunnata kohti yrittäjyysyliopistoa.

Yrittäjyysyliopisto

Uuden strategian mukaan Turun yliopisto kehittää yrittäjyyskoulutusta ja opettaa yrittäjämäistä asennetta. Luovalle, ketterälle ja innovatiiviselle yrittäjyysyliopistolle on perustettu uudet nettisivut. Sivuilla yrittäjämäisyys määritellään esimerkiksi seuraavin ominaisuuksin: vuorovaikutteisuus, sitoutuminen, kriittisyys, ongelmanratkaisu, itseohjautuvuus ja tiedonhallinta. Olisi hyvä tietää millä perusteella ja kenen määrittelemänä edellä mainitut ominaisuudet ovat ”yrittäjämäisiä”. Eivätkö tutkijat ole aina olleet kriittisiä, verkostoituneita ja itseohjautuvia?

Osallistuin Turussa 22.9.2015 järjestettyyn yrittäjyysyliopiston lanseeraustilaisuuteen Yliopisto talouden vauhdittajana. Seminaarin aloitti opetusministerin videotervehdys, jossa Grahn-Laasonen valisti kuulijoita kipeistä leikkauksista ja kannusti hyvään yrittäjämäiseen asenteeseen. Kuuntelin tervehdystä vaivaantuneena. Tervehdyksen perusteella opetusministeriössä ei näytä olevan laajaa kuvaa yliopistotyöstä.

Työskentelin tohtorikoulutettavana Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen laitoksella vuodet 2010–2015. Kokemukseni perusteella laitoksella toimittiin uuden yliopistolain jälkeen niukoilla resursseilla. Me haimme ja saimme lukuisia monitieteisiä projekteja. Me julkaisimme kansainvälisiä artikkeleja enemmän kuin koskaan ennen. Laitoksella panostettiin opetukseen ja tohtorikoulutukseen, vaikka se vaati usein ylitöitä. Projektit suunniteltiin tehokkaasti, ne toteutettiin mahdollisimman pienillä palkoilla ja usein niihin liittyvät viimeiset työt tehtiin ilmaiseksi. Apurahatutkijat maksoivat itse eläkkeensä, hoitivat oman työterveytensä ja ottivat riskin työttömyysturvan puutteesta. Yliopistotyötä tehostettaessa olisi hyvä konkretisoida mikä edellä mainitussa kuviossa oli liian kallista ja tehotonta.

Poisvalintoja

Yrittäjyysyliopiston avausseminaarissa istuessani tulin ikävä kyllä siihen tulokseen, että uudessa strategiassa kyse ei ole tehostamisesta vaan poisvalinnoista. Yliopistoon ei ilmeisesti haluta yksikköjä, jotka eivät ”sovi” hallitusohjelman tavoitteisiin. Tavoitteet elinkeinoministeri Olli Rehn määritteli HS vieraskynässä 20.1.2016 seuraavasti: tutkimuksen pitää tukea ”taloudellisen hyödyn syntymistä, siis parempien kaupallisten ja julkisten tuotteiden ja palveluiden sekä innovatiivisten toimintatapojen kehittämistä”.

Seminaarissa kävi selväksi millainen ”tutkimus” on hallituksen mieleen. Seminaarissa esiteltiin muun muassa Kauppakorkeakoulun opiskelijan kahvikärry-yritys. Retroestetiikalla leikittelevän kärryn idea on hauska ja se on ollut mukava näky kesällä Aurajoen rannalla. Kysymyksiä herättää kuitenkin se, onko tämä se visio joka johdolla on Turun yliopiston suunnasta. Tulevaisuudessa tutkimusartikkelien kirjoittamisen sijaan työmme siis on kahvilakonseptien kehittely? Seminaarissa myös esiteltiin 30 000 euron yrittäjyystekopalkinto, joka myönnetään ”henkilölle tai tiimille, joka on onnistuneesti ja oma-aloitteisesti edistänyt yrittäjämäistä asennetta ja toimintaa Turun yliopistossa”. Seminaarissa ei keskusteltu sanallakaan tutkimustyöstä, rahoituksesta tai julkaisuista.

Yliopistoissa keksittyjen pienten yritysten esittely lienee PR-mielessä perusteltua, sillä hallitukselle ne näyttävät edustavan yliopistojen oikeaa suuntaa. Helsingin yliopiston avajaispuheessa 31.8.2015 pääministeri Sipilä totesi yliopistossa tärkeintä olevan kriittinen ajattelu ja luovuus, joista hänen mielestään ”hyviä esimerkkejä” ovat ”yliopistopohjainen start-up -toiminta ja lisääntynyt akateeminen yrittäjyys”. Hyväksi kriittiseksi ajatteluksi ministerit sen sijaan eivät ole mieltäneet sosiaaliturvan leikkaamista kritisoivien perustuslakiasiantuntijoiden osallistumista julkiseen keskusteluun. Ministerit kritisoivat nimettömästi näitä ”seis-kättä” näyttäviä kaiken maailman dosentteja Saska Saarikosken kolumnissa Helsingin Sanomissa 24.1.2016. Julkiseen keskusteluun olisi kohteliasta osallistua avoimesti omalla nimellä, jotta yliopistoissa tiedettäisiin kenen kanssa keskustellaan ja mistä. 

Avoimuutta tehostamiseen

Yliopistoja yhtäällä rationalisoiva hallitus on toisaalla ottamassa enemmän valtaa strategisen tutkimuksen rahoitukseen. Ilman selkeää ja avointa keskustelua näiden rahojen jakaminen näyttää siltä, että niitä saavat ne, jotka osaavat myydä hankkeensa hallitusohjelmaan sopivasti. Pärjääkö rahoitushaussa parhaiten yrittäjämäisellä asenteella?

Keskustelua tulisi avoimesti käydä myös siitä ketkä yliopistolta lähtevät, ketkä jäävät ja millä perusteella. Myös liitoilla tulisi olla selkeät kannanotot poisvalintoihin ja tapoihin, joilla ne toteutetaan. Professoriliiton viime syyskuun uutiskirjeen mukaan hallituksen esittämät keinot kustannuskilpailukyvyn kasvattamiseen ovat ankaria, mutta kriisitietoisuus liitossa on voimakasta, joten liiton mukaan ”jonkinlaisia kovia toimia tarvitaan”. Nämä ”jonkinlaiset” toimet olisi hyvä avata myös muille (yliopisto)työntekijöille ja liitoille, jotta jokainen tietäisi juoksukilpailun säännöt.

Yliopistoissa ilmapiiriä kiristää tällä hetkellä työntekijöiden epätietoisuus siitä, mikä on yliopistojen konkreettinen visio tulevaisuudesta ja kenen luoma se on. Opetusministeri toivoi paimenkirjeessään pääsykokeiden poistamista, ympärivuotista opiskelua ja digitaalisia oppimisympäristöjä. Hän jätti kuitenkin mainitsematta miten nämä toteutetaan. Yrittäjämäisellä konsulttitoiminnalla? Ilmeisesti, sillä leikkaukset keskitetään pätkätutkijoihin sekä talous-, henkilöstö-, tieto- ja opetushallintoon. Odotan innolla kuinka tällainen rationalisointi nostaa raketin lailla suomalaiset yliopistot ranking-listojen kärkeen.    

Mona Mannevuo

Kirjoittaja on tutkijatohtori Lisa Adkinsin FiDiPro-hankkeessa Social Science for the C21st. Kirjoitus on julkaistu Universitas-lehden numerossa 01/2016.